Eilen ne sitten lähti, raudat suusta. Ah autuutta! Hieman iloa hillitsee uusi hieno kitalakihärpäke, jonka tehtävänä on estää ylähampaita lähtemästä omille teilleen, eli palaamasta vanhoille paikoilleen. Onneksi tuo hivenen epämiellyttävä laitos on itse suusta poistettavissa, eli tarpeen tullen voi nautiskella vain suorista hampaistaan ilman häiriötekijöitä. Lisäksi sekä ylös että alas hampaiden takapinnoille laitettiin rautalangat tukemaan hampaita jotta pysyisivät nykyisillä paikoillaan. Kunnon varotoimet, mutta parempi niin kuin oikomishoitojen uusinta jo parin vuoden päästä. :)

Itse rautojen poisto oli kyllä aika karmaisevaa näin hammaslääkäripelkoiselle ainakin. Ensin kiinnikkeet napsittiin pois jonkinmoisilla pihdeillä, rutinan ja nykimisen perusteella olisin uskonut että mukana lähtee vähintään puolet hampaista... Erittäin epämiellyttävää. Eikä seuraava vaihe ollut sen mukavampi: hampaisiin jääneet liimat rapsuteltiin metallipiikillä pois ja hiottiin sen jälkeen perinteistä hammaslääkärin poraa muistuttavalla laitteella. Ja tuntui muuten sitten täsmälleen samalta kuin poraaminen. Ja kun se tehtiin joka hiivatin hampaaseen koko suussa niin voin kertoa että ei, en ihan heti halua kokea samaa uusiksi. :/ Lopputulos nyt kuitenkin on sitten varsin siisti hammasrivistö.

Harmi vaan tosiaan että tuo kitalakihärpäke on... Muuttaa muuten puheen nätin lespaavaksi kun kieli ei liikukaan ihan normaalisti suussa. :D Söpöä, mutta kuulemma suu tottuu ja puhe normalisoituu ennen pitkää.

Ja yllättäen kun jotain hyvää tapahtuu niin jotain pahaakin. Töissä alkoi taas muutosten tuulet puhaltaa, työvoimavajausta (kyllä, meillä todellakin on enemmän töitä kuin tekijöitä) yritetään paikata uusilla työjärjestelyillä jotka hieman laittaa potuttamaan. Lisäksi pääsemme ilmeisesti edellisen asunnon ostaneiden kanssa taistelemaan korvauksista, nimittäin saimme reklamaation asunnossa havaituista kosteus- ja homevaurioista... Loistavaa. Sinällään mielenkiintoista että asunnossa kuitenkin tehtiin koko talon kattanut kosteusmittaus ennen kauppojen tekoa. Mutta no, katsotaan miten asia etenee.

Ja hei, se paino tippuu taas. :) Kolme herkkupäivää viikossa on vaan selkeesti mun syömistavoillani liikaa... Joten jatkossa herkkupäiviä ei oo ku yks tai kaks viikossa, muuten pysyttäydytään terveellisessä ruokavaliossa. Apuna käyttelen nykyään aktiivisesti Kiloklubia, yllättävän näppärä kun saa kaikki liikunnatkin kirjattua ylös ja näin ollen hieman seurattua että mikä mättää jos niin tekee.