Palo sit just käämi... Ja pahasti. Kirjotin jo tän tekstin kertaalleen, ja klikkasin sit hölmö ruudun yläreunassa ollutta popup-linkkiä... Ja kaikki hävis. Loistavaa. Tyypillistä suorastaan... Joten pahoittelen heti alkuun jos tekstin sävy on hieman pottuuntunut. :)

Mutta siis, elämä tosiaan on hakenu uusia uomiaan tässä oikeen urakalla. Vanha asunto on myyty ja uuteen muutettu kovan remontoimisen päätteeksi. Töissä kaikki meni hetken täysin päin mäntyä mutta nyt taas menty iso askel parempaan suuntaan. Sairasteltu on varmaan enemmän ku koko aikuisikänä yhteensä: puolessa vuodessa kävin läpi varmaan kaikki päänalueen yleisimmät tulehdussairaudet. Tutuiksi tuli niin ylänielutulehdus, "normaali" ylähengitystieinfektio, nielurisatulehdus, angiina, korvatulehdus, poskiontelotulehdus... Nyt kuitenkin niistä selvitty ja voisin melkein väittää olevani terveiden kirjoissa!

Sinkkuna olen edelleen... Uuteen kotiin kuitenkin asuinkumppaneikseni muuttivat kissasisarukset Mimosa ja Blake. Suloisia karvavauvoja molemmat, mutta ovat osoittaneet jo nyt joitain käsityksiäni kissoista täysin vääriksi. Väite 1. Kissoilla on karvanlähtöaika. No joo, on, ympärivuoden jos multa kysytään. Jestas että kahdesta pienestä taliaivosesta otuksesta voi lähtee karvaa. :/ Väite 2. Kissat ovat hiljaisia eläimiä. No varmasti. Nukkuessaan. Nuo kaks ainakin osaa olla äänessä ja paljon, ja jos ei mitään "sanottavaa" ole niin sitten kolistellaan. Ja sitten Väite 3. Kissat ovat usein omissa oloissaan. Hmm... Onko mun sylini oma olo? Kun pitää seurata menin sitten suihkuun tai ruokaa laittamaan. Eipähän tarvii meikäläisen tuntea oloa yksinäiseks hiljasessa kodissa...;)

Huono uutinen kaiken tämän keskellä on tuo paino. Sitä on taas kertynyt...:( Kumma juttu että sairastellessa ruoka maistuu ihan yhtä hyvin tai jopa paremmin ku terveenä ollessa. Ja kun ei voi paljon muuta tehdä kuin maata kotona ja syödä, niin no... Lopputulosta ei lienee tarvitse kenenkään arvuutella. Nyt pitäisi sitten taas yrittää tosissaan asialle tehdä jotain. Kovasti olen liikuntaa jo lisännyt, töihinkin jopa polkenut muutaman kerran jo pyörällä, mutta tuloksia ei kyllä missään näy...

Ja sitten hampaat. Hienoja uutisia! Pääsen raudoista eroon jo 9.6! Voisin väittää että hämmennys oli suuri kun oikomislääkäri asiasta viimeks käydessäni ilmoitti. Sama kuin olisi väittäny joulun olevan jo ensi kuussa. Ei oikein tahtonut aivot moista ymmärtää, kun pitkään on jo puhuttu että elo-/syyskuussa olisi rautojen poisottamisen aika... Asiaa on lienee edesauttanu se, että viimeisen muutaman kuukauden aikana olen käyttänyt semmosia kivoja kumilenksuja jotka kiinnitetään alaposkihampaasta yläkulmahampaaseen, yksi molemmille puolille. Kivoja kapistuksia... Varsinkin kun syöminen tottakai moiset suussa on jotakuinkin mahdotonta. Kauniit pöytätavat on päässeet kunniaan kun meikäläinen on alkanu ennen ruokailua kaiveleen kuminauhoja suustaan... *virn*

Sinkkuilu on muuten edelleen persuksista. Ei voi käsittää miten jotkut ehdoin tahdoin haluavat olla sinkkuina. Eihän täs touhussa oo mitään iloa. Tai sit mie en vaan osaa... Hmm... No, helluntai meni jo ilman heiloja, ja kesälomatkin lähestyy... *huokaus* Ehkä tää vielä tästä...