Aloitinpa sitten blogin kirjoittamisen. Ai miksikö? Ihan vain avautuakseni kokemuksistani ilman että joudun ystäviäni ahdistamaan jatkuvasti samoissa aiheissa pyörivillä jutuillani. Asiaa edesauttoi myös ystäväni joka kertoi aloittaneensa itsekin blogin kirjoittamisen. Pitäähän sitä minustakin laumasielua löytyä...

Mennäänpä siis heti asiaan, eli mistä tulen jatkossakin kirjoittelemaan: hampaiden oikomishoito sekä ennen kaikkea koiran kanssa eläminen. Kerronpa siis hieman lähtökohtia...

Hammaslääkärikammoni vihdoin selätettyäni sain mentyä hammaslääkäriin 6 vuoden tauon jälkeen. Tuolloin aikanaan hammaslääkäri minulle jo totesi että viisaudenhampaani olisi jossain vaiheessa poistettava, mikä ei suinkaan edesauttanut hammaslääkärikammoni yli pääsemistä... Mutta tosiaan, erään viisaudenhampaan aiheutettua kaulaan asti levinneen poskitulehduksen päätin ottaa härkää sarvista ja mennä hammaslääkäriin. Julkisen puolen palvelut eivät tulleet kysymykseenkään, minähän en tervejärkisenä selviäisi siitä että näen (ja tunnen) kuinka hampaitani revitään suusta onnistuneesti. Etsin siis käsiini nukutuksessa operaatioita suorittavan hammaslääkärin, joka tarkastuksen yhteydessä suositteli samantien oikomishoitoa. Olihan tuo toki käynyt itselläkin mielessä, mutta no... Nyt sitten päätin hoitaa senkin alta pois, kun kerta hurjiksi ryhdyttiin. Lopputulos: huomenna lähtee sitten neljä viisaudenhammasta sekä 1 alaetuhammas kerralla suusta. Ja tilalle tuleekin sitten aimo annos rautatavaraa. Kiitos vaan, tuleva harvahammas kuittaa.

Koiraan liittyvä asia onkin sitten hieman positiivisempaa. Tuossa tammikuun loppupuolella syntyi kauan haudottu päätös koiran hankkimisesta. Hyvin nopeasti löytyi myös "se oikea" rotu, eli kooikerhondje (Google on ystävä jos rotu ei ole tuttu). Otinpa sitten yhteyttä kasvattajaan, jolla pentuja suunnitteilla, ja siitä lähtien kovasti odotettu meille tulevaksi pientä karvaista vauvaa. Pentue syntyi 28.3.2008, ja tässä kovasti seuraillaan pentujen kehitystä kasvattajalta tulleiden kuvien ja tietojen pohjalta. 4.5. pitäisi mennä pentuja katsomaan ja katsomaan kenestä tulee meidän uusi perheenjäsen, ja 26.5. ilmeisesti sitten haetaankin poika kotiin... Tässä on tullut luettua jokunenkin koirakirja kannesta kanteen, vaikka koirien kanssa enemmän tai vähemmän aina ollutkin tekemisissä, ja suunniteltu jo kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Ja lisäksi pakko lisätä huomio, joka kertonee myös jotain: Poika päätyi eilen kotiin kuten kuuluikin, eli Kärpät vei SM-voiton Raksilaan!

Tästä on (lienee) hyvä jatkaa...