No niin... Täytyy sanoa että tässä alkaa itsensä aika vaivaiseksi tuntemaan vähitellen...

Viime viikon maanantain jälkeen tuo posken ja korvan seutuville suuntautunut viiltävä kipu vain paheni... Työterveyshuollossa totesivat että kuulostaa tosiaan hammasperäiseltä, joten ainoa mitä voivat tarjota on kivunlievitys. Soitto kunnan hammaslääkärin ajanvaraukseen paljasti että aikoja olisi syyskuussa. Öö... Juu, kiitos ei. Keskiviikkona heti aamusta sitten soitto hammaslääkärin päivystykseen: nyt ei enää kykene, pakko tehdä jotain! Pari tuntia myöhemmin kävelin hammaslääkärin vastaanotolta pois puoli naamaa puudutettuna ja yhtä hampaanpalaa köyhempänä. Kipu pysyi poissa päivän loppuun, mutta palasi, joskaan ei niin pahana ja satunnaisena, jo seuraavana päivänä.

Tuon palasen poiston suorittanut hammaslääkäri selvitteli hieman kivun lähtökohtia. Elikkäs, tosiaan se hampaanpalanen siellä ärsytti ientä. Oikomishoitojen myötä tuo palanen oli saanut entistä enemmän liikkumatilaa ja näin ollen oikeasti alkanut hieman liikkumaan, kuten kaikki muutkin hampaat suussani. Liikehdintä oli aiheuttanut lisää ärsytystä ikeneen, ja tottahan toki tuo hampaanpalanen oli sijoittunut sopivasti jonkun päähermon viereen. Kyseinen hermo siis kulkee leuasta korvan juureen, jossa se hajaantuu useampaan suuntaan. Ei siis ihme että korvan juureen sattui... Mutta tosiaan, selvisi myös se, että kun tämä hermo on nyt sitten ärtynyt niin sepä ei heti rauhoitukaan vaikka ärsyttävä tekijä poistettiin. "Haamukivut" saattavat kestää jopa kuukauden. Loistavaa... Ikäänkuin nuo ainaiset aftat eivät olisi riittäneet? Ja kaiken kukkuraksi nyt sitten tuuppasi afta juuri rautojen kohdalle, jossa pari päivää rautoja vasten hinkkaannuttuaan kasvoi räjähdyksenomaisesti valtavaksi (eikö ole mukava tietää? - välikommentti) ja aivan järkyttävän kipeäksi. Ja koska tämäkään ei riitä, pitihän sen hieman tulehtuakin, joten nyt on sitten alahuuli mallia Angelina Jolie. Sääli että myös huulen alapuoli on turvoksissa, muuten menisi täydestä. ;) Aftan ansiosta työterveydenhoitaja kehoitti olemaan puhumatta tai syömättä kiinteää ruokaa pariin päivään...

Tänään poistettiin tikit poistettujen luomien paikoilta. Nekin olivat alkaneet kutiamaan kiitettävästi ja nyt olo on jokseenkin helpottunut häiritsevien lankojen hävittyä ja kutinan loputtua.

Myös oikomishammaslääkärin aika oli tänään, vaihdeltiin langat ja lenksut ja tarkisteltiin edistymistä. Kovin tyytyväiseltä vaikutti hammaslääkäri, kuulemma hyvin edistyy homma. Jotain hyvääkin siis! Myös oikomishoidon pituusarvio laski hieman, nyt arvio oli varovainen "alle 1,5 vuotta, mutta ei missään tapauksessa 1,5 vuotta". Alas, puuttuvan etuhampaan viereisten hampaiden väliin laitettiin "ristilenkki", jonka tarkoitus olisi siis vetää nuo kaksi hammasta yhteen ja hävittää tuo rako. Hyvästi suhiseva ässä ja lespaava puhe! Odotettavissa sen sijaan hyvinkin kipeytyvät etuhampaat ja mahdollisesti muutkin hampaat...

Huolenaiheeksi keksin taas uuden asian. Alaetuhampaani, joka ennen oli voimakkaasti limittäin viereisen hampaan kanssa, on nyt jo jonkin verran liikkunut irti tuosta viereisestä hampaasta. Huomasin kauhukseni että jatkuvalta tuntuvasta hampaiden harjaamisesta huolimatta tuon hampaan reunaan, sinne mikä on ennen ollut toisessa hampaassa aivan kiinni, on tullut tummaa alue. REIKÄ!?! Kauhuissani tänään sitten hammaslääkäriltäni kysyin että voiko tuollaista jotenkin estää... Hammaslääkärini hetken ihmetteli ettei hän mitään reikiä ollut nähnyt juuri hetkeä aikaisemmin hammaskalustoani käsitellessään, ja totesi sitten kyseessä olevan tummentuma, joka on tullut aikaa myöten ja nyt vasta paljastunut hampaan liikuttua. Huh... Se tästä vielä puuttuisi että hampaat alkaisivat reikiintymään kun niitä pesee useammin kuin koskaan aikaisemmin.

Tummentumia on havaittavissa myös säässä... Taivas täyttyi juuri synkistä sadepilvistä ja nyt roiskiikin sitten vettä alas jo taivaan täydeltä. Onneksi koin eilen poikkeuksellisen kevyen olon ja mukavan sään seurauksena kummallisen aktiivisuushetken jonka aikana kävin puolen tunnin lenkillä, nypin rikkaruohoja (eli siis kaikkea mistä en tiedä mitä ne ovat) takapihalta ja leikkasin vielä nurmikonkin. Tänään voi siis hyvällä omallatunnolla löhötä... Harmittaa vain että herkuttelu nyt sitten on poissuljettu vaihtoehto. Ja jos joku ihmettelee mikä tuon eilisen kevyen olon aiheutti: sain auton takaluukun kiinni kunnolla (toinen sarana pitää vaihtaa, sitten se on täydellinen), kattolistat kiinni, mies imuroi kodin ihan pyytämättä, leivoin suklaaruutuja ja ne jopa onnistuivat, kävin ohimennen Kuopiossa pikavisiitillä ja pitkästä aikaa kunnolla bilettämässä, ja huonosti nukutun yön (aamun) jälkeen sain hieman kaipaamaani hellyyttä mieheltä... Tuollaisia päiviä ja viikonloppuja kun tulisi useampia niin kyllä helpottaisi elämä.