Aloitetaanpa taas valitus... Rakas avomieheni laittoi sunnuntai-iltana makuuhuoneen ikkunan "hetkeksi" auki, unohti sitten koko yöksi. Yllättävä lopputulos: meikäläinen on sitten eilisaamusta alkaen ollu hivenen kipeen olonen. Ja tyypillistä kyllä, työkaverien mielestä työhuoneen ilma oli eilen niin huonoa että piti sitten ilmastointi laittaa päälle. Mukava laite muuten, huutaa kuin moottorisaha vain parin metrin päässä korvasta ja puhaltaa ilmaa semmosta vauhtia että tukka hulmuaa. Kovemmalle kyllä saa, mutta pienemmälle ei. Eli vaihtoehtoina on olla ilman ilmastointia tai sitten palella... No, sekös teki jo valmiiksi hieman kipeälle olotilalle hyvää, ja tänä aamuna soitinkin sitten esimiehelle että nyt ei kyl kykene töihin. Kurkku kipeä, kaulan imusolmukkeet turvoksissa ja pää ei tykkää ei sit mistään.

Mutta jotain hyvääkin. Sunnuntaina käytiin katsomassa pentuja! Kyllä ne osaa olla sitten suloisia, ei voi muuta sanoa. Hampaita piti toki hieman kokeilla kaikkeen (mun kenkäni tuntui saavuttavan suurta suosiota) ja pieni ulkoilu väsytti pienoiset nopeasti. Hieman kuitenkin sai käsitystä pienoisten luonteista, ja oma suosikki sieltä sitten löytyikin. Avomieheni tuntui ihastuvan yhteen pojista, mutta kasvattajan mukaan ko. pennun energiataso saattaisi olla meille hieman liikaa... Itse tykästyin kovin pentueen rauhallisimpaan poikaan, ja kasvattaja kertoi pitävänsä ainakin näillä näkymin juuri kyseistä poikaa meille sopivimpana! Meidän Dimmu taitaa siis olla valittu... Jollain tapaa suorastaan helpottunut olo, vaikkakin nyt alkaa sitten jännittämään miten sitä itse pärjää pienen koiran äitinä. Mutta eiköhän se siitä... Onneksi on kasvattaja ja koirallisia ystäviä apuna ja neuvoja antamassa, ei tarvitse pelkästään koirakirjojen ja netin tarjoamaan tietoon turvautua. Innolla kyllä odotetaan että 26.5. tulee ja vauvaa pääsee hakemaan kotiin!

Ja hampaista vielä... Huomenna laitetaan ne ihmeen kumilenksut poskihampaiden ympärille. Hivenen jännittää... Sen sijaan oon kauhusta kankeena kun pitäs viikon päästä saada raudat suuhun.

Yksi avautumisen aihe vielä: eikö japanilaiset vois ees vähän hioa noiden autojensa penkkien metallirunkoja? Ihan ees pikkasen? Mulla on kädet verillä kun eilen purin toista etupenkkiä, sai meinaan kättä tunkea niin pienestä raosta metallirungon sisään, ja tosiaan rungon reunat niin terävää, hiomatonta metallia että teki nättiä jälkeä käsiin. Ja yllättäen voimat ja työkalut loppu kesken kun piti istuinosaa purkaa, joten pitää käydä tallilta hakemassa hieman jykevämpiä työkaluja ja laittaa avomies vääntämään. Reilu peli. :)