Jep jep. Otsikko kertonee aika paljon.

Hyvä asia: oikomishammaslääkärini mukaan oikomishoitoni edistyy peräti ennakoitua nopeammin, ja näin ollen saatan päästä raudoista eroon hieman aikaisemmin kuin aikaisemmin ollut puhetta. Alahampaani ovat jo siisti rivi, mikä jaksaa ihmetyttää... Eipä vastaavaa olekaan ennen mun suussani nähty! "Kiristyksistä" on alkanut tulemaan jo pikkujuttu. Hampaat kipeytyvät pariksi päiväksi sen verran että ei nyt ehdoin tahdoin porkkanaa lähtis järsimään, mutta muuten kyllä syöminen onnistuu normaalisti. Viikon päästä ois taas seuraava käynti edessä...

Sitten niihin elämän karuihin tosiasioihin: miehen kanssa tiet erkanevat, mies muuttaa takaisin kotiseuduilleen ja yhteinen asunto meni sen myötä myyntiin. Toivotaan nyt että menisi pian kaupaksi, saisi edes jonkun osa-alueen elämästä pois ns. käymistilasta. Töissä käymistila on akuutti, jos nyt niin voi sanoa... Ja edellisten tosiasioiden seurauksena myös stressini oli akuutti, kuten työterveyshoitaja asian ilmaisi. 3 viikon kesäloman perään 2,5 viikkoa sairaslomaa stressin ja masennuksen vuoksi. Lopputulos: asunto myynnissä, ystävien kanssa vietetty paljon aikaa ja painoa kertynyt kiitettävät 6 kiloa lisää. Voi kiesus... Ja ei kun laihikselle kaiken muun kivan lisäksi.

Öö... Joo. Ei hyvä. En nähnyt tarpeelliseksi palauttaa työterveyslääkärille masennuskyselyä, tiedä mimmoset valkotakkiset ois perään lähettäny... Mut kai se nyt on aivan normaalia että pitkän parisuhteen päätyttyä on hieman surullinen ja kaiken siitä seuranneen seurauksena ajatukset eivät ole aivan täysin mukana töissä? Äh, sanon minä.

Ehkä kirjotan seuraavan kerran taas parin-kolmen kuukauden päästä... Jos sit ois jotain oikeesti positiivistakin sanottavaa, tai ylipäätänsä enemmän sanottavaa. :P