Tiistaina se sitten koitti, suuri päivä, jolloin sain raudat suuhuni. Ja jälleen, voi kiesus että sattu. Muuten operaatio olisi ollut varmasti täysin kivuton, mutta jo entuudestaan todella kipeät hampaani hieman vaikeuttivat tilannetta... Ensin asenneltiin renkaat poskihampaiden ympärille, ja tottahan toki moinen vaati hieman puremista, jotta renkaat saatiin asettumaan paikoilleen. Hammashoitajakin jo katsoi säälien kun allekirjoittanut puree hampaita yhteen vesi silmistä valuen. Hoitaja kysyi operaation aikana pariinkin otteeseen että josko siirrettäisiin sittenkin hommaa hieman eteenpäin, mutta rehellisesti vastasin "Hoidetaan nyt homma alta pois. Jos mie tuosta ovesta nyt astun ulos niin mua ei täällä sen jälkeen enää nähdä." Joten no, renkaat saatiin aloilleen ja kivut lievenivät epämiellyttäväksi paineen tunteeksi poskihampaiden seudulla. Sitten liimailtiinkin muihin hampaisiin kiinnikkeet ja väänneltiin langat niihin. Kun sitten sain vihdoin laittaa suun kunnolla kiinni, huomasin ettei se ihan niin helposti onnistukaan. Kaksi havaintoa: ensinnäkin mun ylähuulen suupielien vierukset näyttää siltä ku mulla ois nuuskaa huulessa, ja toisekseen mun ylähuuleni on aivan liian lyhyt. Ei veny ylähampaiden rautojen päälle, ei sitten millään. Kotiin päästessä meinasi ahdistusitku tulla... Eikä asiaa auttanut yhtään se, että automaalari ilmoitti ettei ehdikään saamaan autoa ajallaan maalattua, joten autoa ei tulla näkemään 100+ Motor Showssa. Hyvä päivä oli kyllä... *irvistys*

Rautojen myötä hampaiden arkuus/kipeytyneisyys ei oikeastaan muuttunut edelliseen viikkoon nähden mitenkään. Ainoastaan se muuttui, mitkä hampaat ovat kipeämpiä kuin toiset. Viime viikolla piti varoa erityisesti vasemman puolen hampaita, tällä viikolla oikean puoleisia. Mukavaa taiteilua. Tosin mitään ei pysty edelleenkään puremaan, hieman olen kokeillut pienemmillä kuten taas kirsikkatomaatilla, mutta jotakuinkin kokonaisena se oli sitten pakko niellä, ei kertakaikkiaan pystynyt puremaan enempää. Ylähuuli näyttää edelleen hieman hassulta omissa silmissä, mutta jotenkin suu on asettunut niin etteivät raudat ihan hirveästi "perusilmeellä" häiritse. Puhumista ylähampaiden raudat sen sijaan vaikeuttavat, ylähuuli kun ei pääse liikkumaan normaalisti vaan ottaa kiinni rautoihin. Ja yllättäen meinaa kipeytyä jatkuvasta raapimisesta. Pariin kohtaan ylähuuleen tuppaa jo mustelman näköistäkin... Lasista juominen pitää harjoitella uusiksi, kiitos taas ylähuulen rajoitetun liikkumavaran, ja syöminen... No, katsotaan sitä enemmän sitten kun purrakin pystyy. Lusikan käyttökin on hieman aikaisemmasta poikkeavaa kyllä, jälleen edellä mainitusta syystä.

Toissayönä heräsin siihen kun suuhun sattui, olinpa sitten kääntynyt mahalleni sängyssä, ja naama tyynyä vasten. Auts. Hyvä puoli oli se, että heräsin juuri sopivasti katsoakseni Suomi-USA -pelin. Jotain hyvääkin siis. Ihme kyllä että Suomi vielä voittikin... Oli kyllä hivenen nuutunut olo töissä, kiitos lyhyiden yöunien, mutta mitä pienistä.

Hampaiden pesukin on pitänyt opetella uusiksi. Sain hammaslääkäristä "kunnollisen" hammasharjan ja opastuksen kuinka raudat puhdistetaan, ja lisäksi ostin sähköhammasharjaani, jota en ole vuosiin käyttänyt, raudoille tarkoitetun vaihtopään. Pitäisi pysyä puhtaana, kun vaan muistaa aina ruokailujen jälkeen pestä... Ja kummasti sen kyllä muistaakin, heti ekan ruokailun jälkeen. Söin ensimmäisenä ateriana rautojen laiton jälkeen porkkanasosekeittoa... Oli muuten komea oranssisävyinen hammaskalusto sen jälkeen, vaikka kuinka varovasti yritti syödä. Eli kyllä, jatkossa pestään aktiivisesti hampaita, ja odotetaan kauhulla kiinteän ruuan syömistä.

Hieman jostakin muustakin: koiranpennun varusteet on kaikki nyt hankittu, ja kova odotus on päällänsä. Kovasti olen kysellyt ja lukenut koirien ruokinnasta lisää, yrittänyt selviää mikä on sitten se paras kuivamuona ja mitä muuta koiralle on hyvä syöttää. Olen kasvattajalle syvästi kiitollinen siitä, että saan pennun mukana ohjeet ruokinnan suhteen, ei voi muuta sanoa. Mukavaa että on joku, johon voi luottaa täysin tässäkin asiassa, eikä tarvitse kaikki näkemyksiä suodattaa ja yhdistellä heti alkuun... Senkin aika koittanee sitten myöhemmin.

Ja penkinpäällisetkin ovat hieman edenneet. Viikonlopun aikana niitä tuleekin varmaan ommeltua taas hieman lisää, kun tuota aikaa on... Avomieskään ei kotiin tule viikonlopuksi, joten eipä ole parempaakaan tekemistä. Hetken mielijohteesta menin tosin lupautumaan töihin myös lauantaiksi, hammaslääkärin lasku oli aika raaka muistutus oman varallisuuden rajallisuudesta. 1000 euroa raudoista kirpaisee melkein yhtä pahasti kuin hampaat tällä hetkellä. Mutta yksi asia on pakko vielä sanoa: vaikka nuo "hampaan väriset" kiinnikkeet ovat hieman paksummat kuin metalliset, ja ovat näin ollen todennäköisesti pääsyyllisiä ylähuuleni ongelmiin, ovat ne kyllä vaivan väärti noin ulkonäöllisesti. Kerrankin voin rehellisesti sanoa olevani valmis hieman kärsimäänkin "kauneuden" vuoksi.